Alotetaan siitä, että näin viime viikonloppuna pitkästä aikaa yhtä vanhoista kavereistani Hellua. Hellun oli tarkotus tulla pe-su yöksi. Perjantaina sit nähtiin kaupungilla ja tehtiin kaikkea. Mikan piti olla koko kesäkuun intissä kiinni joten ajattelin, että on hyvää aikaa tehdä kaikkea. Perjantaina sitten kymmenen aikaan illalla Mika soitti ja kertoi, että pääsikin kotiin. Olin ihan shokissa ja itkin siinä, että mitä vittua. Mentiin sitten Mikalle kolmisin katsomaan leffaa. Tein Mikalle lahjaksi semmosen sydänvalokuva-albumin mihin teetin meidän yhteiskuvia ja yksittäiskuvia ja liimailin ne niihin sivuille. Se tykkäsi kovasti. Nukuttiin Hellun kanssa kaksin pe-la yö meillä. Lauantaina aamusta oli siilinäyttely tampereen faunattaressa mihin mentiin sitten Elmon kanssa pariksi tuntia. Se meni tosi hyvin. Sen jälkeen menimme Mikalle ja tarkoitus oli hengata koko päivä kolmisin ja vielä Hellu illalla sittenkin kotiinsa. En tiedä miksi mutta olin Mikalle oikea vittupää koko launatain. Haukuin sitä ja olin ihan kamala sille, tai no syy oli ihan mitätön, että sovimme aikaa sitten, että me ei juoda viinaa Naamat-festareilla mihin mennään porukalla. Ja Mika oli ostanut sittenkin sinne viinapullon... Mika yritti olla tosi kiva ja mukava koko illan mutta mä vaan haukuin. Heitin Hellun kotiin ja menin kumminkin Mikalle yöksi. Siinä me oikeestaan riideltiin, että miksi me edes seurustellaan jos aina joka lomilla me riidellään ja ollaan toisillemme ilkeitä. Vaikka musta se vaan johtuu, mä se vaikea olen ja kauhea vittupää sitä kohtaan. Ei se mua ansaitse. Nukkumaan mentiin tosi haikein mielin Siinä se sanoikin, että oli virhe soittaa mulle, kun pilaan aina sen viikonloput.Sunnuntaina olin vähän paremmalla tuulella mutta saunassa taas jaksoin jauhaa jotain paskaa ja itkin siinä jotain. Puhuttiin me siinä asioita ja pohdittiin, että pitäisikö ottaa jotain taukoa tähän. Tultiin silti siihen tulokseen, että ei se mitään hyödytä. Inttiä on enää 3kk jäljellä ja sen jälkeen katsotaan auttaako paluu normaaliin arkeen mitään. Toivottavasti. Mulla on ollu ihan tosi paska fiilis siitä miten Mikaa aina kohtelen viikonloppuisin. Viikonloput pitäisi olla aikaa, että sekin pääsee irti kaikesta eikä varmaan tee hyvää sillekkään, että aina me riidellään ja sit se lähtee takasin inttiin. Sanoin, että sen pitää ottaa mua huomioon siellä naamoilla niin se sano "mä otan sua huomioon joka vitun v-loppu" Se on kai ihan totta. Koskahan se oikeesti kyllästyy muhun ja saan ansioni mukaan? Mä oikeesti haluaisin olla sille mukava ja ihana mutta en tajua mikä muhun aina menee, kun avaan sen Mikan oven. Heti kaikki hyvä mieli kaikkoaa ja olen ihan kamala. Vaikka oikeesti rakastan sitä ja haluan olla Mikan kanssa. Ehkä musta on niin vaikeaa aina sopeutua siihen, että se tulee 2viikon jälkeen kotiin ja taas lähtee :< Antais anteeks ja ymmärtäis...