Keksin tässä yks päivä ennen nukkumaanmenoa runon joka kuvaa aika hyvin mun pääni sisältöä:

Jos kukaan vois elää mun kanssa tuskana, kun koko maailman nään ihan mustana.
Jos joku ymmärtää vois ja ottaa osani tuskasta pois.
Vaan apua koskaan osaa pyytää en, sitä mä vahvasti epäilen.
Siksi mä yksin sisääni jään ja lopulta hajoitan omani pään.